Politiikka ei ole rikki

Published in June 2020 – Nykypäivä 6/12

Turvallisuudentunne syntyy hallinnan tunteesta. Ennen koronakriisiä populistiset poliitikot pelottelivat äänestäjiä sillä, kuinka valta valuu Brysseliin ja tavallisen kansalaisen mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä vähenevät vääjäämättä.

Eurooppa-päivää vietettiin vuoden 2020 toukokuussa alakuloisissa tunnelmissa. Italia, Unkari ja Brexit horjuttivat EU:n yhtenäisyyttä. Silti on liioiteltua sanoa, että unioni olisi heikko. EU on ollut historian onnistunein rauhanprojekti, ja unionin maat tukevat toisiaan jopa viruksen vaeltaessa maan päällä. Maasta toiseen on kuljetettu niin potilaita kuin suojavälineitäkin. EU:n taru on kaikkea muuta kuin lopussa, mutta moni haluaa nyt kertoa aivan toisenlaista tarinaa.

Populistipoliitikot niin oikealla kuin vasemmalla ajavat nykyään vain yhtä asiaa: muiden oikeuksien rajoituksia. Ainoa vaalilupaus on jonkun muun hyvinvoinnin kurjistaminen. Molemmat ääripäät haluavat rajoittaa sitä, minkälaisia kahdenvälisiä sopimuksia aikuiset ihmiset saavat keskenään tehdä. Populistista oikeistoa kiinnostaa lähinnä, kuka maahan saa tulla ja kenen kanssa mennä naimisiin. Populistista vasemmistoa puolestaan kiinnostaa, millä ehdoilla yksi saa toiselle työtään tarjota ja minkälaisella kulkuneuvolla liikkua.

Populistiset identiteettipolitiikkaa ajavat puolueet ovat koronakriisin myötä menettäneet kannatustaan nyt ensimmäistä kertaa. Olisi kuitenkin liian helppo analyysi sanoa, että nämä puolueet ratsastivat “ensimmäisen maailman ongelmilla”, jotka nyt tuntuvat toissijaisilta. Kysymys on enemmänkin siitä, että virus on saanut meidät perimmäisten kysymysten äärelle: mitä on hyvä elämä? Miten tämä nopeasti muuttuva epävarmuus vaikuttaa minun ja läheisteni hyvinvointiin?

Perinteinen vasemmisto ja oikeisto saavat nyt tilaisuuden kertoa oman tarinansa. Markkinatalouden meriitit ovat yhtä kiistämättömät kuin ay-liikkeelläkin: ensin mainittu nosti miljardeja köyhyydestä ja jälkimmäinen paransi suomalaista arkea ja työelämää. Molempia painaa kuitenkin sama vaiva: vanhoilla voitoilla viisastelu. Miksi kukaan äänestäisi sellaista, joka kehuu edeltäjiensä saavutuksilla mutta ei osaa kertoa, mitä parannuksia itse tavoittelee? Ydinkysymys kuuluu: osaavatko puolueet uusiutua?

Yhdessä tekeminen ja yhteisöllisyys ovat aina olleet maamme menestystekijöitä. Riitaa kylvävillä identiteettipoliitikoilla on siihen melko vähän annettavaa. Perinteisten puolueiden on siksi opittava osallistamaan kansalaiset poliittiseen päätöksentekoon uusin keinoin. Suomen menestys perustuu jatkossakin vahvaan kansanvaltaan.

Vuonna 2020 tuntuu, että politiikasta ovat kadonneet suuret tarinat. Jos haluamme, että tarinamme puhuttelee myös tulevaisuudessa, sen pitää katsoa tulevaan ja parempaan. Turvallinen tiekartta tulevaisuuteen pitää sisällään paitsi hyviä tavoitteita, myös uskottavia keinoja.

Sanonta kuuluu, että jokaisessa maassa on aina armeija: jos ei oma, niin jonkun muun. Modernissa maailmassa voi olla osuvampaa sanoa, että jokaisella maalla on aina tarina: jos ei oma, niin jonkun muun. Kysymys kuuluu, kenen tarina on kertomisen arvoinen?

< Home ⠀⠀⠀ Archive >

JOIN THE CAMPAIGN

You can support my campaign in many ways. I am eager to hear your point of view on what kind of politics is needed right now. You can also help me in campaigning in practise or via donating funds.